Terve pitkästä aikaa!
Eräänä päivänä ukko haki minut häkistä ja olin innoissani sillä luulin, että nyt mennään taas maalle!
Tultiin kuitenkin ihan outoon paikkaa missä oli hirvittävän paljon koiria ja minun piti tutustua niihin kaikkiin - eikä niistä kukaan ollut vihainen.
Sitten mentiin sisälle yhteen isoon taloon ja sinne tuli Likkakin, joka on tuttavani pennusta asti. Eikä minua enää yhtään hirvittänyt - näin tuttavien kesken ollessa.
Sitten Minna - Likan emäntä - vei minut sellaiseen neliöön, jossa oli muitakin samanlaisia koiria. Kun tuli minun vuoroni, Minna vei minut sinne erilleen ja sanoi "seiso" ja minä kyllä tiedän mitä se tarkoittaa, eikä minua tarvitse asetella mitenkään.
Sitten siihen tuli sellainen mies, joka mittasi korkeuttani, katsoi hampaat ja kokeili selkääni ja luustoani.
Hieman minä sitä ihmettelin mutta olin kyllä jo tottunut siihen, että joskus nuo ihmiset ovat outoja.
Sitten Minna pyysi seuraamaan ja senkin minä tiedän, mitä se meinaa.
Sitten se mies puhui jotain aika pitkään mutta enpä minä ymmärtänyt, mitä se sanoi.
Ja sitten pois siitä neliöstä mutta ennen lähtöä Minna sai sieltä vaaleanpunaisen nauhan.
Sitten käytiin välillä pois sieltä neliöstä ja mentiin takaisin. Ja koirat vähenivät siellä koko ajan. Kaverini Likkakin sai vaaleanpunaisen nauhan.
Viimeisellä kerralla siellä neliössä oli vain yksi poika ja minä. Ja meidän piti juosta ympäri sitä neliötä, poika edellä ja minä perässä. Ja minua meinasi naurattaa kun se poika juoksi niin hitaasti ja minun piti jarrutella. Se mies kai huomasi sen kun se käski meidän pysähtyä ja pyysi minua siirtymään ensimmäiseksi. Ja sitten taas juostiin, kunnes se mies käski taas pysähtyä.
Ja se alkoi puhua jotain ympärillä oleville ihmisille mutta enpä minä sitä taaskaan ymmärtänyt!
Sitten Minna sai sellaisen puna-keltaisen nauhan ja kaksi sellaista kirkasväristä lätkää ja lähdettiin pois sieltä neliöstä.
Ja ukko ja mummo olivat jostain syystä taas ihan sekaisin. Silittelivät ja taputtelivat ja halasivat ja lepertelivät ihan niinkuin pienet lapset.
Olin ihmeissäni mutta heilutin varalta häntääni ja olin minä iloinenkin, koska hekin olivat iloisia.
Sitten ukko sai kaksi sellaista kimaltavaa pyttyä ja lähdettiin kotiin.
Kotona ukko kuvasi minua niiden pyttyjen kanssa. Ja koko ajan ne olivat iloisia ja antoivat minulle herkkupaloja.
Kaiken kaikkiaan mukava reissu. Näki paljon uusia mukavia koiria ja ukko ja mummo tulivat iloisiksi ja sainhan minäkin niitä makupaloja.
Sellaisessa paikassa voisi käydä uudestaankin sillä siellä ei ollut yhtään vihaista koiraa.
Ystävänne Hanna
